keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Virkattu Helmi-matto + koirille juttuja jämälangoista

Helmi-mattoon löytyy ohje Kauhavan Kangasaitan sivuilta.

Matto oli kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen tehdä, ja kierrokset toistivat itseään, eikä tarvinnut koko ajan kytätä ohjetta. Itsellä oli käytössä erilaista kudetta kuin ohjeessa, joten silmukkamäärät ei ihan täsmänneet langan paksuusvaihtelun vuoksi. Siksi välillä jouduinkin vähentämään silmukoiden määrää ja silti tuli pieni möykky sinne tänne. Mutta eipä tuo haittaa, vessassa ajaa tehtävänsä oikein hyvin ja saan heivata vanhan valkoisen vessamaton hiiteen :)




Jämälankoja jäi ja niistä syntyi kätevästi koirille solmulelu sekä talutushihna. Täytyy vielä toiselle koiralle letitellä oma hihna kunhan tässä ehtii :)




torstai 10. heinäkuuta 2014

Uusia makuja Jane Austen -fanille

"Nuoret neidit saattoivat vallan hyvin teeskennellä olevansa vaatteiden alla sileitä ja umpinaisia kuin alabasteripatsaat, mutta sitten he viskasivatkin likaiset alusvaatteensa poisvietäviksi ja puhdistettaviksi ja paljastivat olevansa heikkoja, vuotavia, lävistettyjä siinä missä kaikki muutkin." 

Sain juuri aamulla luettua loppuun Jo Bakerin kirjan Longbournin talossa - palvelusväen ylpeys ja ennakkoluulo. Kirja perustuu siis Jane Austenin teokseen Ylpeys ja ennakkoluulo - ja kuten kirjan nimi kertoo - palvelusväen näkökulmasta.

Törmäsin teokseen Prisman kirjaosastolla ja se kiinnitti heti huomioni kansikuvallaan ja otsikollaan. Tämäpä ei suuri yllätys ole, koska olen suuri Austen fani. Kirja epäilemättä vangitsi mielenkiintoni, mutta herätti myös ristiriitaisia tunteita. Heti kiinnostuksen tunteiden jälkeen tunsin pientä ärtymystä jopa - miksi joku on mennyt sorkkimaan Austenin klassikkoteosta? Takakannen luettuani kiinnostus oli kuitenkin sitä luokkaa, että päätin ostaa kirjan saman tien kotiin luettavaksi. 



Kirja vei mukanaan heti ensimmäisten sivujen jälkeen, tarina oli ihanan tuttua ja turvallista, mutta samalla niin uudesta näkökulmasta, että tuntui virkistävältä lukea sitä. Olen lukenut Austenin Ylpeys ja ennakkoluulon niin monesti, että tunnen se läpikotaisin. 

Melko pian huomasin kuitenkin, että Baker oli ottanut hieman omiakin vapauksia kuvaillessaan alkuperäisteoksen hahmoja; Elizabethiä, Janea, Herra Bennettiä... Kaikki tuntuivat niin paljon kylmemmiltä ja välinpitämättömimmiltä kuin Austenin teoksessa. Tuli vähän sellainen olo, että mielikuvaani kyseisistä hahmoista yritetään muuttaa. Toki se on varmasti osittain ollut kirjailijan ideakin, koska tottahan se kaikki varmasti olisi. Tuntui kuitenkin väärältä lukea sellaista, jotenkin petolliselta :D

"Elizabeth nosti käsivarsiaan paljastaen kainaloiden haiskahtavan tumman karvoituksen; Sarah kohotti musliinipilveä ja sujautti sen nuoren neidin pään yli. "

Kuitenkin päästettäsi eteenpäin kirjassa, sain tutustua hyvin myös tähän palvelusväkeen, jonka olemassaoloa en ole aiemmin oikeastaan tullut edes ajatelluksi. Eläväthän hekin pientä, omaa, tunnerikasta ja raskasta elämäänsä Lonbournin talossa, talonväen kommennuksen alla. Palvelusväen elämästä sai kirjoitettua yhtäläistä draamaa, ellei suurempaakin, kuin mitä ylhäisväen elämästä Austen on kirjoittanut. Tietysti pitää ottaa huomioon, että kirjailijat ovat itse eläneet aivan eri vuosisadoilla. Romantiikan ja draaman nälkäisenä kuitenkin sain kirjasta sen minkä kirjalta yleensä haluankin :) Päähenkilöiden raskas elämä teki vahvan säväyksen teoksen tunnelmaan.

Teos ei oikeastaan muuttanut mielipidettäni Austenin teoksesta, se antoi sille vain pientä lisämaistetta ja uutta näkökulmaa. Hauska seurata ajattelenkö joistain asioista eri tavalla kun seuraavan kerran luen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Toivon ainakin niin! Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen että luin tämän Bakerin teoksen, se oli monessa mielessä nerokas, tunnerikas ja mukaansa tempaava. Sen vaan sanon, että jokaisen Austen-fanin tulisi se lukea!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...